Mä siiiilmät luon ylös...

... Maukuseen.


Henkilökunta on viettänyt tämän viikon aikana lähes koko hereilläoloaikansa (ja osan unestakin) sohvalla vaakatasossa, sairasvuoteella. Mauno on pitänyt vahtia ylhäällä linnassa, tosin vahtikin on hieman torkkunut hommissaan.

Usein kun kääntää päätä tyynyllä ja katsoo ylöspäin on näky jotain tämänkaltaista.

Kotitaloustarkastus

Täällä kävi tänään Kotitaloustarkastaja Turakainen tarkastamassa keittiön altaan liitokset ja roskakeskuksen. Varmaan joku naapuri tehnyt valituksen tai jotain...

Tarkastaja tarkasti ensin pesualtaan alta tuleeko liitoksista tihkua. Ensin piti tarkistaa tilanne kuivana ja sen jälkeen erityisen tarkasti niin että altaaseen laskettiin vettä.


Kun tiivistykset oli hyväksytty, oli vuoro tarkastaa roskakeskus. Sen kierrätysaste todettiin tarkastuksessa huomattavasti liian alhaiseksi. Henkilökunta yritti puolustautua vähäisellä jätteentuotolla ja hieman vajavaisilla tiloilla.


Viimeiseksi tarkastettiin vielä mahdollinen hajuaste ympäristössä ja todettiin sen olevan mielenkiintoisen vaihteleva.


Tarkastus läpäisty kohtalaisin arvosanoin. Plussaa hyvät tiivisteet ja mielenkiintoiset hajut, miinusta huono kierrätysaste.

Seuraavaan kertaan! (Huom, tarkastukset tulevat aina yllätyksenä, näistä ei varoiteta etukäteen!)

Modausta

Herra Maukunen odottaa jo, josko Toveri Mäykynen saisi pian sen oman kissojen sisustusohjelman L.a.a.t.i.k.o.n. Maukulainen on modannut jo aiemminkin esitellystä Woodnotesin paperinarukorista mieleisensä nukkumapaikan ja osallistuisi sillä mielellään Kaunis Pesä -osioon.


Korissa ei tietenkään voi nukkua niin että laidat olisivat pystyssä, siellähän tulisi aivan liian ahdasta ja kuumaa. Sen sijaan kun koria lyttää tarpeeksi, sen päällä on oikein hyvä nukkua. Yhden laidan on hyvä olla pystyssä selän tukemiseksi. Varsinaista pintamodausta ei ole suoritettu, vaan alkuperäinen rakenne on pehmitetty tehokkaasti vapaamman muotokielen saavuttamiseksi.

Kun "koppa" ei ole nukkumakäytössä sieltä voi hyvin vaania, sillä läpinäkyvä rakenne antaa hyvän puolisuojan.

Muonapostia

Saksasta tilattu paketti saapui vihdoin. Nopeasti se tulikin, periaatteessa alle viikossa tilauksesta, mutta kiitos Suomen postin kätevän systeemin, sen kotiin saaminen kesti yli viikon. Ovella oli ilmeisesti käyty jo perjantaina, mutta siihen aikaan kun henkilökunta oli töissä, joten maanantaina postin mukana tuli sitten lappu ja tänään Atte-kissan orja nouti paketin Maunon henkilökunnan sairastaessa.


Mauno oli luonnollisesti kärppänä paikalla, kun tuo mystinen paketti raahattiin sisään. Sitä piti tutkia niin viuhtoen, että terävää kuvaakaan ei saanut. Loppujen lopuksi kissamaiseen tapaan se pahvilaatikko oli kaikista kiinnostavin osa tilausta. Tosin myös putkilon muotoiset lattialla kieritettävät kilpikonnanruokapurkit olivat suosiossa.


Jos vaan Maunolle kelpaa niin meillä riittää nyt ruokaa piiitkäksi aikaa. On purkkia ja pussia, Mäymöriä, Cosmaa, Almo Naturea ja Shebaa.

Henkilökunnalla todettiin tänään bronkiitti ja korvapöpö, joten Mauno sai kokopäiväistä seuraa koko loppuviikoksi. Harmi vaan aika veltonpuoleista...

Pikkuveikkoja

Maunon kasvattaja ilmoitteli eilen, että Maunolle on syntynyt neljä pikkuveikkaa. Tosin isä on eri, eli puoliveljiä ovat. Kolme savunväristä ja yksi hopeinen. Pennut ovat Sipoossa. Molemmat vanhemmista ovat amerikantuonteja. Varmaankin myöhemmin ilmaantuu kuviakin Chai-lain sivuille ja pentublogiin.

Jos yhtään velipuoleensa tulevat niin komeita ja hölmöjä ovat.

Seuraavat mau-pennut ovatkin sitten tulossa jo kuukauden päästä Helsinkiin Iltavillin sijoitusnaaraalle, joka kävi Ruotsissa tapaamassa sulhoa (amerikantuonteja sekin). Tässä pentueessa äiti on savu ja isä hopea, joten molempia värejä on todennäköisesti tulossa.

Ei kurjuutta kummempaa

Henkilökunta potee edelleen pahenevaa flunssaa ja on siksi kohtuullisen toimintakyvytön. Maunoa se tietysti harmittaa, koska jos kerran henkilökunta on kotona niin miksi se ei tee mitään?!? Makaa vaan.


Linnan siirto olohuoneen puolelle oli toimiva juttu. Sen käyttöaste on noussut selvästi ja sitä käytetään sekä riehuntaan että kattotilaa nukkumiseen. Nytkin Mauku vetelee päikkäreitä katolla. Henkilökunnan kanssa ei kannata tulla sohvalle kun yskiessä röykyttää ja pomppii. Parempi pysyä omassa rauhassa. Vaikka ne yskänpuuskat herättääkin.


Mutta onneksi henkilökunta on niin toimintakyvytön ettei kyennyt edes ruokakauppaan vaan tilasi pizzaa kotiin. Siinä sähellyksessä tuli oiva tilaisuus Maunon livahtaa hetkeksi rappukäytävään. Valitettavan nopeasti vaan tuli kainalokyyti takaisin.

Lelutuorestus

Koska henkilökunta sairastaa kultaturbomegaflunssaa eikä ole oikein leikityskunnossa, tuli kaapattua perjantaina Stokkalta mukaan muutama lelu. Pari perushuiskaa, onkilelu ja Atten orjan kanssa puoliksi ostetusta paketista saimme lisäksi taas satsin suosikkihiiriä ja meillä jouluhiireksi kutsuttu karvalelu. Kaikki sellaisia, joita on helppo huiskuttaa sohvalta käsin.


Eniten odotuksia oli hienoimman, hanhi-onkilelun suhteen. Siinä on hieno pehmeä hanhi, höyheniä, kulkunen, siima ja heilutuskeppi. Arvatkaa kiinnostaako se yhtään? Eipä juuri. Eniten kiinnostaa se siima ja sen poikki pureminen. Joka ei onneksi ole vielä onnistunut.

Näin käy aina. Pitäisi viedä Mauno Stokkalle ja päästää se eläinosastolla vapaaksi ja valitsemaan omat lelunsa.

Palvelu pelaa, sairasvuoteellakin

Henkilökunta on ollut kauhean ystävällisellä päällä, vaikka sairastaakin. Viime yönäkin se oli tuonut yöksi ylimääräisen vesikupin yöpöydälle. Siitä oli kiva lipsuttaa vettä, vaikka vähän tuollainen kapea astia pistikin pärskimään ja siihen henkilökunta sitten aamusella havahtui. Oli muuten tosi sopivan mallinen kippo myös tassun dippaamiseen!


Sen sijaan henkilökunta voisi yrittää pitää sitä yskimistään hiukan kurissa. Koko sänky hytkyy kun se köhii, eikä siellä silloin ole mukavaa eikä rauhallista vetää päikkäreitä. Piti vetäytyä pyykkikasaan. Vähän järjestestelemällä tästä tuli oikein mukava pesä.

Jännäkakka

Henkilökunta näki aamulla pelottavan ilmestyksen Maunon kakkalaarissa sitä siivotessaan. Ensinäkemältä se näytti tavalliselta ruoho/palmusuikaleelta, joita silloin tällöin Maunon kakassa ilmenee. Se näytti kuitenkin normaalia tukevammalta suikaleelta, joten joutui lähempään tarkasteluun. Ja paljastuikin varsinaiseksi ylläriksi. Pelottavaksi sellaiseksi.


Täällä on vanha lautalattia, joka on lakattu ja raot kitattu puukitillä. Pakkasilla ja muutenkin talvella raot halkeilevat lautojen kuivuessa ja paukkuvat auki. Niistä lähtee ikäviä tikkuja, kun rakojen kittisuikaleet lähtevät irti. Välillä imuroidessa kuuluu ropinaa, kun raoista lähtee palasia.

Nyt sellainen tikku löytyi Maunon kakasta. En ollut ollenkaan tietoinen, että Maunoa tikut ovat mitenkään kiinnostaneet, saati että se söisi sellaisen! Aina tikkujä nähdessäni noukin ne roskiin, toki, tuntuvathan ne ikäviltä omissakin jalkapohjissa. Maunolle en anna niitä leikittäväksi. Nyt se oli sellaisen jostain löytänyt ja vetänyt napaansa.

Onneksi mitään vakavaa ei sattunut, mutta ainekset sille oli kyllä olemassa. Tikku on isompi kuin tulitikku ja puutikkuna tietysti teräväkin. Kumman notkeasti se on suoliston läpi kulkenut, onneksi puhkomatta mitään.

Huh, pelottavaa. Säikähdyksellä selvittiin ja nyt katsellaan tikkuja entistä tarkemmin pois.

Maija Mehiläinen

Kun tuliaisina saatu onkilelu häivytti irtonaiset osansa heti ensimmäisenä iltana, on keppiä ja narua hyödynnetty erilaisilla roikutteilla. Pisimpään on kestänyt Ikeasta ostettu Maija Mehiläinen -pallero. Sitä Mauno jaksaa jahdata joskus hyvinkin pitkään, erityisesti läpinäkyvästä Woodnotesin korista tiiraillen.

Tai sitten väijytään lattiatyynyn takana ihan tosi piilossa, mistä sitten hyökätään pahaa-aavistamattoman Maijan kimppuun.


Pitkäkoipi.

Nyt huolestuttaa

Mauno on huolestunut.

Henkilökunta kertoi, että ruokaa on nyt tilattu Saksasta. Sieltä asti. Lauantaina on tehty tilaus ja jo eilen tuli viesti, että paketti on jo matkalla. Samassa paketissa tulee ruokaa myös Atte-idolille ja Fenix-kilpparille. Kavereille kans, nääs.

Mutta miksi sitä on tilattu niin kaukaa ja mitähän sieltä on tulossa?

Ettei vaan olis sitä Mäy-möriä!

Kuraattori Maukunen

Jostain kumman syystä taulut ovat usein vinossa...


... kauhea homma niiden suoristamisessa.

Väijykoppa

Mauno tykkää Woodnotesin kopasta kovasti. Sinne pääsee hyvin piiloon, mutta harvan paperinarukopan läpi on helppo väijyä, jos henkilökunta jaksaa huiskia vaikkapa onkilelulla. Koppa on helppo myös muokata omaan muotoon sopivaksi laitoja lyttäämällä.

Paperinaruinen koppa kestää yllättävän hyvin kynsimisenkin, ei mitään jälkiä! Sen sijaan Mauno on kyllä onnistunut lyttäämään sen ihan lysyyn, joten kovin kaunis se ei ole.

Tuliaisia

Eilen henkilökunta oli inhottava ja lähti melkein heti uudestaan töistä tultuaan. Se on Maunosta äärimmäisen epäsuotavaa ja aiheuttaa voimakasta huutoa. Suotavampaa olisi, että lähdetään aamulla ja tullaan sitten ollakseen eikä rampata edestakaisin.


Koko illan poissaolosta piti tietysti hyvitellä. Henkilökunta toi siis tuliaisia: oma villakoira! Palleroinen mustaa seiskarinkoiraa! Aivan mielettömän kiinnostavaa Maunon mielestä, sitä nuuskuteltiin piiiiitkään. Muutenkin henkilökunta nuuskutellaan aina tosi tarkkaan, kun on oltu jossain mielenkiintoisia hajuja tarjoavassa paikassa, mutta nyt tuli vaatteissa olevan hajun lisäksi oikein the real thing.

Musta aukko

Hmmm, mikäs tää reikä on, mistä tää tähän tuli?


Mahtuiskos? Joo, mahtuu, hyvin, tämmönen suikero poika.


Mitäs täällä, pimiää ja mukavaa.


Kukkuu!


Mauno on viihtynyt hyvin uuden design-loodansa kanssa. Ilmeisesti sopivan nafti ollakseen vähän jänskä.

Linna muutti

Koska linnan käyttöaste on ollut aika alhainen ja henkilökunta arvelee syyn olevan lähinnä sijainnissa, piti ottaa dramaattiset keinot käyttöön. Ei sitä turhaan askarreltu, toivottavasti.


Linna muutti makuuhuoneesta olohuoneeseen, jossa huoneen käyttöaste on korkeampi ja ainakin hieman vireämpi. Makuuhuoneessa kun suoritetaan lähinnä vaakatasotoimintoja, ei linna ole kirvoittanut kovin innostuneeseen kiipeilyyn.

Ainakin alkukokemukset ovat hyvät. Linna on taas kiinnostanut ja siinä on kiipeilty innokkaasti. Ylätasolta pääsee kiipeilytolppaa pitkin kirjahyllyn päälle, jossa voi leikkiä nukkuvaa huuhkajaa. Lintulaudalta voi vaania sohvalla makaavaa möhkälettä, jota myös henkilökunnaksi kutsutaan. Lintulaudalta voi myös esittää äänekkäitä vaatimuksia.

Olohuoneessa tuli nyt hieman ahdasta eikä linna välttämättä ole kovin pikantti lisä sisustukseen, mutta näin mennään toistaiseksi. Kunnes keksitään taas jotain parempaa.

New Adventures in Hi-Fi

I'll be watching you

Pari iltaa sitten nukkumaan mennessä, valojen jo ollessa pois, ihmettelin mihin Mauno on mennyt. Yleensä sen joko tietää missä se on, tai ainakin kuulee. Ei mitään. Jotenkin tunsin sen läsnäolon kuitenkin, mutta sängyssä sitä ei näkynyt.

Tihrustin puolisokeilla silmälasittomillani silmillä ympäri makkaria hämärässä. Sitten keksin! Se makasi linnan "lintulaudalla" ja tuijotti intensiviisesti. Tuli hiukan "every breath you take..." olo.

Pakko oli laittaa valo varovasti päälle ja hipsiä hakemaan kamera ja räpätä pari otosta vahtimestarista.


Musta ja Harmaa ehti jo viedä meidän otsikon pari päivää sitten, mutta ei se mitään, käytettiin sitä kuitenkin.

Emmää mitään kattellu, kunhan tässä tsillailin...

Uuteen luokkaan

Maukulainen täyttää tänään 10 kk ja se tarkoittaa kahta asiaa.

Ensinnäkin, kuten jokaisena "kuukausipäivänä" tänään oli punnituspäivä. Paino oli saman 4,5 kg kuin kuukausi sitten, joten ilmiselvästi paino alkaa asettumaan aikuispainoon. Noin vuoden ikäisenä pitäisi olla aikuispainossa, joten erittäin hyvässä aikataulussa ollaan ja hyvässä painossakin. Hoikka poika, kuten maun pitääkin, mutta ei liian laiha. Oikein hyvä.

Toinen asia on, että 10 kk iässä pääsee siirtymään nuorista kastraattiluokkaan ja sen kunniaksi Mauno on pitkästä aikaa ilmoitettu näyttelemään. Ensiesiintyminen uudessa luokassa tapahtuu Turussa Turokin näyttelyssä maaliskuun lopussa, ja mukana on ainakin Maunon komea isoisä Manu, ja toiveissa olisi saada rinnalle myös kaunis siskolikka Vuokko.

Katoavien hiirien arvoitus

Yksi kadonnut hiiri löytyi tänään eteisen maton alta. Maukulainen oli ovelasti ryysinyt maton kupruille ja sinnehän oli mukava hiiri piilotella. Hiiri piti tietysti sulloa takaisin, kun henkilökunta sen sieltä esiin kaivoi. Ihan hirveän kiva leikki.

Hiirietsintäkuulutus

Maunolla on ehdoton leikkikalusuosikki: nämä kolmiväriset hiiret. Valitettavasti hiiret ovat kovin hukkuvaisia. Niitä on ostettu aiemmin kaksi pussillista, joista yksi sininen on tallella. Tänään henkilökunta haki uuden pussillisen, mutta voih: se oli viimeinen pussukka Keskustan Eläinkaupassa. Muuten henkilökunta olisi ostanut kymmenen pussillista kerralla, näiden hiirten kanssa Mauno nimittäin viihtyy vaikka kuinka monta tuntia.

Nyt vedotaankin ystävällisiin kissaihmisiin, että jos joku on näitä hiiriä nähnyt jossain Helsingin tai lähiseudun eläinkaupassa niin antaisi paikan ilmi ja me kiitäisimme heti paikalle ostamaan näitä varastoon. Hiiret ovat nimittäin vikkeliä menemään sohvan, nojatuolin ja lipastojen alle, ja niitä olisi syytä olla mahdollisimman monta, jotta henkilökunnan ei tarvitsisi olla koko ajan konttaamassa niitä esiin ja Maunolla riittäisi leikkiä silloinkin kun henkilökunta ei ole paikalla konttaamassa.

Stockmannilla kyseisiä hiiriä on, mutta ne on niputettu viiden lelupussin nippuihin ja kaikki neljä muuta lelua ovat sellaisia, jotka eivät Maunoa kiinnosta, joten niidenkään ostaminen ei ole kovin mukavaa.


Hiirissä on joku merkillinen ominaisuus värin mukaan. Sininen on Maunon mielestä ehdottomasti paras. Punaisilla leikitään vain jos kaikki siniset ja keltaiset ovat kadoksissa.

Nukku-Mauno vaeltaa

Koko sen ajan mitä Mauno on luonani ollut, se on nukkunut yöt joko jaloissani tai sohvalla tai jossain muualla olohuoneessa (tai mistä minä sen tiedän).

Nyt jostain syystä se on lauantaista lähtien tunkenut itseään kainalooni ja nukkunut koko yön mahdollisimman lähellä. En tiedä mikä se syy on. Arvaan syyn alkulähteen: hankin lauantaina ilmankostuttimen, joka on öisin päällä puhisemassa viileää höyryä sänkyni vieressä. Luulisin, että se on se muutostekijä, koska muutos tapahtui samalla ja on ollut hyvin selkeä.

Mutta miksi, sitä en tiedä. Onko viileä, raikas höyry kivaa ja sen lähelle pitää päästä? Vai onko makuuhuoneessa sen verran viileämpi, että kainaloon pitää päästä? Olohuoneessa olisi kyllä sama lämpötila kuin ennenkin, jos se on lämmöstä kiinni. Tai jotain muuta mitä en keksi. (Ja siis olohuone on suoraan makuuhuoneen vieressä, niiden välissä ovat vain pariovet, jotka ovat yleensä auki, joten kaukana olohuone ei ole, suora näköyhteys on olemassa.)






Lyhyitä päikkäreitä otetaan sohvalla jaloissani, nojatuolissa, makkarin matolla, kirjahyllyn päällä, sängyssä... Yleensä joku paikka on hetken aikaa suosikki, sitten paikka taas vaihtuu. Usein myös tiettyyn aikaan otetut unet vaativat tietyn paikan. Päivä-päiväunet sängyn jalkopäässä (siellä on usein lämmin kuoppa kun tulen töistä kotiin), alkuillan päikkärit jaloissani sohvalla, myöhäisillan pikaunet kirjahyllyn päällä...

Ja tietysti joskus nukutaan sylissä tai kylkeni päällä, jos makaan sohvalla. Sylissä ei usein viihdytä kovin kauaa, siinä otetaan alku-unet ja sitten kömmitään jalkoihin. Kylkirullalla sen sijaan viihdytään pidempäänkin, tuntikin, jos henkilökunta jaksaa maata valaana telkkarin edessä. Liikahtelua tietysti katsotaan pahalla silmällä.